Miikka Keränen Vihreä poliitikonalku vaihtaa välillä vapaalle ja puhuu kulttuurista, musiikista, ruuasta - kaikista pienistä ilmöistä.

Euroviisut ei ole laulukilpailu

Eilinen Ukraina-Venäjä -maaottelu päättyi ukrainalaisten tunteikkaiseen voittoon. Jännitys säilyi aivan viime hetkille asti, sillä voittajan julkistaminen tapahtui uudella tavalla, jota osa varmaan ihmettelee edelleen. Australialle hopea ei ole häpeä, mutta Ukrainan viisuvoitto puhuttaa vielä pitkään.

Kisojen vannoutuneena fanina kuulen joka vuosi samoja väitteitä ja vitsejä. Viisut ei kuulemma voi olla maailman suurin musiikkitapahtuma, kun siihen ei liity musiikki mitenkään. Miksi siellä on tuokin maa, eihän se ole edes Euroopassa? Suomen viisuedustaja ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta olisihan sen pitänyt tehdä niin ja näin, ja nyt lopputulos oli ihan nolo. Myötähäpeää herättää myös ihmeelliset esitykset, joiden pistesaldoa ei vaan voi ymmärtää. Liikaa sitä, liikaa tätä.

Etenkin eilinen Ukrainan voitto näyttää villinneen some-kansan. Voitto oli kuulemma ihan puhdasta politiikkaa. Eikä Itävaltakaan olisi aikanaan voittanut ilman partaa. Ei pitäisi musiikkitapahtumassa näin käydä.

Voisi luulla, että viisufanina suuttuisin väitteestä, että viisut ei ole musiikkitapahtuma. Päinvastoin, olen samaa mieltä. Viisut on paljon enemmän.

Kritisoijat ovat aivan oikeassa sanoessaan, että Ukraina voitti poliittisista syistä. Tietenkin. Se on osa viisuja. Politiikka ja yhteiskunnallinen keskustelu ovat aina olleet osa viisuja, vaikka eivät ehkä yhtä näkyvästi. Jo pelkästään viisuihin osallistuminen oli aikanaan irtautumista Neuvostoliiton ikeestä, ja osallisuutta läntiseen Eurooppaan. Nykypäivänä esimerkiksi Georgia halusi viisuihin, koska identifioituu vahvasti Eurooppaan, vaikka mantereen virallinen raja sen sulkeekin pois. 

Mutta olihan siinä Ukrainan kappaleessa nyt paljon muutakin. Ei pelkkä politiikka riitä. Ei Itävaltakaan pelkällä parralla voittanut. Rise like a Phoenix on kaunis ja mahtipontinen laulu, ei mikään Ukko Nooa. 

Eri mieltä saa toki olla siitä, että oliko voittaja hyvä. Mutta jos luulee viisujen olevan, tai ikinä olleen, puhtaasti vain laulukilpailu, ei selvästikään ole perehtynyt viisuihin kovin syvällisesti. Silloin ei tosissaan tunne viisuja, joissa yhdistyy niin musiikki, draama, lavaesiintyminen, markkinointi, maailmanpolitiikka kuin puhdas sattuma. Silloin tulee istuneeksi ravintolan ruokapöytään, ja suuttuvan kun yhden annoksen sijaan saakin valita buffet-pöydästä. 

Ratkaiseehan kuulemma jääkiekko-ottelunkin välillä tuomaripeli, vaikka kyseessä on laji, jossa vain luistellaan ja lyödään kiekkoa vastustajan maaliin? Hävytön yleistys, jonka vain jääkiekkoa seuraamaton voi tehdä. Ehkä nyt ymmärrät, mitä ajan takaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Ps. Pistejaon edetessä aloin toivoa Australian voittoa. Poliittisista syistä tärkeintä minulle oli kuitenkin, että Venäjä ei voita. Muita suosikkejani olivat mm. Bulgaria, Liettua ja Tšekki.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Kansa äänesti väärin, kuten aina suuret joukot, politiikkaa ymmärtämättömät?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Eipä tarvitse kuin kysyä klassisen kysymyksen: kuinka monta vanhaa euroviisuvoittajaa muistat?

Mitä tuosta musiikillisesta buffetpöydästä, niin annokset on samat vuodesta toiseen. Tai niistä hämmennetään uusia näköisiä annoksia toisiinsa sotkemalla. Tai sitten vanhaa annosta pakastimesta sulattamalla ja lämmittämällä.

Suomen edellisessä finaliin päässeessä Softenginessä oli sentään jotain, mutta annos olikin rockgenrestä, jota ei edelleenkään valtavasti viisuilussa suosita. Sateenkaariväen riikinkukkojuhlana tilaisuus puoltaa paikkaansa.

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen

Muistan kaikki voittajat vuodesta 2002 alkaen ja useita, useita osallistujia. Sekä lukuisia voittajia viisujen historian varrelta ja muita osallistujia. Eli mitähän "klassista" tuossa kysymyksessä oli?

En puhunut pelkästään musiikin buffet-pöydästä. Se oli koko jutun pointti.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Euroviisu-hardcorefanit on erikseen. Muistan ainakin tuon kysymyksen esitetyn iltapäivälehdissä useampana vuonna. Moni kappale näytti olevan tänäkin vuonna kliseiden kokoelma. Jopa niin, että Euroviisuja buffaava YLEkin jakoi ennakkoon pdf:nä kliseebingo-lomaketta. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/12/euroviisut...

Käyttäjän miikkakeranen kuva
Miikka Keränen Vastaus kommenttiin #4

Siis luitko blogiani ollenkaan? Jutussani nimenomaan kirjoitin siitä, että olen viisufani, ja kerroin mistä viisuissa on kyse niille, jotka kyllä kisoja kommentoivat, mutta eivät selvästi niistä paljon tiedä.

Ja kliseet on olennainen osa kisoja. Ja camp-huumori.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen Vastaus kommenttiin #5

Luin kyllä tekstisi, mutta halusin tarttua asiaan tietystä nurkasta. Kun tällaisena ikuisena wannabe-muusikkona miettii sitä musiikillista liukuhihnatuotantoa, kuin HK:n Sinistä lykättäisiin uunista neonvalojen ja pyrotekniikoiden säihkyessä. Sävellyspuolella varmaan pelataan varman päällekin mutta uskon suurimman osan säveltäjistä ja sovittajista luulevan tekevänsä jotain aivan uutta musiikkia.

Mutta onhan tapahtuma toki mahtava elämys johon kokonaisuuteen satsataan paljon ja se tuottaa iloa ja hyvää mieltä valtavalle määrälle ihmisiä. Että siinä mielessä on turha todeta että väärin sammutettu. Ja kuten omassa blogissani totesin, Justin Timberlake teki minuun vaikutuksen - siinä ollen tosin alkuperäinen soul-vivahde, lahjakkuus ja valtava esiintymisrutiini mukana. Makuasioista voi kiistellä mutta yksimielisyyteen ei tarvitsekaan päästä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun on monta saman tasoista esiintyjää ja viisua, niin silloin vaikuttavat monet muut tekijät parhaiden valintaan. Näen euroviisujen laajenevan vähitellen yhä isommaksi tapahtumaksi, jonne tulee maita Euroopan ulkopuolelta.

Minusta meillä ei ole oivallettu euroviisujen merkitystä mahdollisuutena. Ruotsissa on, he panostavat huomanttavan paljon viisuihin ja niiden tuomaan julkisuuteen.

Mitä jos kisoihin jatkossa laitettaisi täältä kokeneempia ja näyttävämpiä esiintyjiä kuten Tarja Turunen etc., joilla on lavakarismaa ja kokemusta? Suomikin voisi menestyä, ehkä, jos sanoma olisi vielä merkityksellinen?

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Agit Prop esittämään vielä säveltämätöntä ja sanoittamatonta eurohumppaa "Karjala takaisin, saatana".

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

" Agit Prop esittämään vielä säveltämätöntä ja sanoittamatonta eurohumppaa "Karjala takaisin, saatana"."

Nimestä ehkä kannattaa jättää tuo 'saatana' pois. Agit Prop saattaa olla kasvanut ihmisyyteen 70-luvun hörhöilyjen jälkeen, mutta bändin nimi on myös muutettava saatanallisten mielleyhtymien välttämiseksi. Muitakin ja jopa parempiakin esittäjiä biisillesi kyllä olisi.

Ukrainan voitto oli tänä vuonna paikallaan, kappale ja esitys laadullisesti olivat kiistatta neljän viiden parhaan kanssa jaetulla ykköstilalla plus kokonaisuuslisä mitä parhaimman momentumin siunaamana - valitettavasti itänaapurimme saatanallisuuden "ansiosta". Samasta itänaapurimme ystävyys, yhteistyö- ja avuntantohakuisuudesta olemme me suomalaisetkin usein päässeet nauttimaan ja myös jalostamaan saamamme huomionosoitukset lauluiksi, vrt. Veikko Lavin Evakon laulu vaikkapa Anneli Saariston esityksenä, joka löytyy tämän linkin takaa: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216908-p...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

A propos, Agit Prop. Tähän väliin sopiikin varmaan hiljentyä kuulemaan euroviisukarsinnoissa 1975 hienokseltaan rannalle jäänyt taatusti epäpoliittinen korkeataileellinen viihdekappale à la Agit-Prop: On jotain mikä yhdistää https://www.youtube.com/watch?v=QM7SIuA5DQI

Risto Apajalahti

Euroviisukappaleet ovat biisitehtaiden tuottamaa liukuhihnatuotantoa ja -tasoa, ei mitään sen suurempaa. Hyvä sävellys tarvitsee hyvän idean ja niitä ei synny käskemällä. Euroviisuille ei muutenkaan kannata panna liikoja odotuksia missään suhteessa, nehän ovat lähinnä vain kivaa tekemistä yhdessä muiden euromaiden kanssa. Yhteisessä kivassa onkin ihan riittävästi perusteita viisujen olemassaoloon, viihdettä siinä missä mikä muu tahansa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Voin osittain yhtyä mielipiteeseesi tuosta kivasta yhdessä tekemisestä. Luepa tämä Ausseihin muuttaneen ystäväni blogi. Hän näkee sieltäkäsin hiukan toisin viisut, kun miettii mitä kisoissa tekevät azerbezanilaiset, ukrainalaiset ja armenialaiset; hankkivat rauhanomaista ja positiivista mainetta. Sellaista tämä maailmanaika kaipaa kaikkien kapinapesäkkeiden keskellä. Ehkä musiikilla torjutaan hetken edes pahaa oloa ja epämiellyttävien asioiden päälletunkua.
http://jussinaussiblogi.blogspot.fi/2016/05/austra...

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Ratkaisuna ehdotan, että edustajia ei valita valtiokohtaisesti:

http://esa-jussisalminen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/k...

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Ei Georgian geopoliittinen asema ihan vaan Euroviisujen varassa ole. Georgia siis luultavasti "kovasti identifioituu Eurooppaan" ilman että Euroviisut on paikallisen hallituksen "kärkihanke".

Olennaista on se että Kaukasuksen maat - sekä Georgia, Azerbaidzan että Armenia - ovat Euroopan Neuvoston jäseninä olleet jo yli vuosikymmenen. Euroopan Neuvostoon ei muilla kuin Euroopan mailla ole asiaa.

Ja Georgia oli Euroviisuissa mukana jo kymmenettä kertaa.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Euroopan_neuvosto
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Georgia_Eurovision...

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Eiku uutta putkeen.
Mieskuoro huutajat kehiin ja Suomineito jodlaamaan 40 litran maitohinkkiin kaikuja pohjolasta.

Ei mitään valoja, eikä savuja. Pimeyttä ja mustapekat lavalle, kunen seittemän veljestä sonnikivellään.

Voitto on jo meidän.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset